Neuvola vapaavalinnaisuuden piiriin vai ei?
Hallitus neuvottelee sote-uudistuksen valinnanvapauden toteuttamisesta ja viime päivinä on käyty keskustelua siitä, tulisiko neuvolapalvelut sisällyttää valinnanvapauden piiriin vai ei? Hallituksen mielipiteet jakaantuvat tässä vahvasti. Kokoomus puolustaa valinnanvapautta, kun taas keskusta pyrkii jarruttamaan muutosta. Mielipiteen ja selkeän näkemyksen muodostaminen ei ole helppoa ja sitä sen ei tarvitsekaan olla. Onhan kyseessä historiallisesti mittava ja monia koskettava uudistus.
Kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL omilla nettisivuilla toteaa; "sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden valinnanvapauden laajentaminen on kannatettavaa niin asiakkaiden aseman ja oikeuksien vahvistamiseksi kuin sote-palvelujärjestelmän kehittämiseksi." THL ei siis vastusta valinnanvapautta, vaan sen mielestä valinnanvapauden yksityiskohtia on vielä harkittava. Olen THL:n kanssa samaa mieltä vapaavalinnaisuuden kannatettavuudesta ja erityisesti peruspalveluiden piiriissä se voi olla tekijä, joka lisää palveluiden vaikuttavuutta entisestään.
Mutta mitä mieltä ovat he, joita tämä uudistus koskettaa eniten? Mitä vanhemmat ja lapsiperheet ajattelevat neuvolapalveluista?
Terveydenhuoltolaki määrittelee neuvolapalveluiden tehtävät ja tällä hetkellä lapsiperheet käyttävät neuvolapalveluita lakisääteisten määräaikaistarkastusten muodossa. Äitiysneuvolassa ja lasten ensimmäisen ikä vuoden aikana seuranta lasten neuvolassa on tiheämpää kuukausittaista ja yhteistyö tiivimpää neuvolan ja perheiden välillä, mutta lasten kasvaessa tapaamiset ovat vain harvoin, kerran vuodessa. Määräaikaistarkastuksiin sisältyy laajat terveystarkastukset, joiden aikana terveydenhoitajan on tarkoitus tukea perheen voimavaroja ja selvittää perheen kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Äitinä koen, että neuvolakäynti on kuitenkin laajaan tehtäväänsä nähden äärimmäisen lyhyt, yksittäinen tapaaminen, jonka aikana terveydenhoitaja arvioi lastemme kasvun ja kehityksen, samalla kun me vanhemmat kerromme lastemme vuoden kuulumiset, meidän vahempien huolet ja ylpeyden aiheet, perheemme tavat ja tottumukset, mieltä painavat kysymykset ja hartaat toiveet tulevasta. Yksi yksittäinen neuvolakäynti ja siellä meitä hoitava terveydenhoitaja, jonka tapaamme vain kerran vuodessa on perheellemme etäisempi kuin se sama omahoitaja, jonka olemme tavanneet terveyskeskuksessa jo useamman kerran lasten sairastuttua. Silti neuvolan terveydenhoitajan tulisi tehdä lapsestamme ja perheestämme kattava ja kokonaisvaltainen arvio, perheen voimavaroja ja hyvinvointia edistäen.
Itselleni herää kysymys palveleeko nykypäivän neuvolajärjestelmä todella parhaalla mahdollisella tavalla lapsiperheitä? Lapsiperheet tarvitsevat yksilölähtöisempää ja perhekeskeisempää kokonaisvaltaista palvelumuotoa.
Itse, jos saisin äitinä valita, valitsisin sellaisen palvelutuottajan, joka hoitaisi meidän lasten asioita lasten ollessa terveitä, mutta myös silloin kun he sairastavat. Nyt lasten sairastuttua hakeudumme ajoittain terveyskeskukseen tai yksityiselle palvelutuottajalle riippuen siitä mistä vapaan vastaanottoajan saa nopeiten. Tämän vuoksi lastemme terveyspalveluiden kokonaisuus on pirstaleinen eikä sitä omista kukaan palveluntuottaja eikä kenelläkään asiantuntijalle ole kokonaiskuvaa lastemme hyvinvoinnista ja terveydestä. Tämä herättää minussa äitinä suurta huolta.
Lastensairaanhoitajana ymmärrän, että lapsen sairastelut ja terveydentilan poikkeamat ovat olennaisia kun arvioidaan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä. Siksi palvelut tulisi räätälöidä uudestaan lapsiperheiden yksilöllisistä lähtökohdista. Neuvolapalveluiden tulee siis muuttua.
Voisiko valinnanvapaus olla sykäys muutokselle? Itse äitinä näen, että tässä tilanteessa valinnanvapaus on ennemminkin mahdollisuus kuin uhka neuvolapalveluiden kehitykselle.